Tässä maaliskuun havaintoja arjen merkityksellisyydestä. Yksinkertaisuus, riittävyys ja pienet teot muodostavat elämän tärkeimmän ytimen.
1. Pelkkä olemisen taito
Sain hiljattain tekstarin, jossa henkilö nautti kauniista kevätpäivästä ja haaveili, että vielä kun olisi laavu, jossa paistella makkaraa. Tavallinen viesti, mutta se sai minut pohtimaan.
Todellisuudessa laavuhaave kantaa mukanaan näkymätöntä taakkaa: sen rakentaminen vaatisi aikaa, vaivaa ja luonnonvaroja. Entä kun se viimein olisi valmis… savu kirvelisi silmiä, hyttyset häiritsisivät rauhaa, ehkä laavu olisi sateesta litimärkä juuri silloin, kun vihdoin löytyisi aikaa käyttää sitä. Ja miten usein laavu lopulta olisikaan käytössä – luultavasti harvoin.
Meille myydään tuhansin mainoksin ajatuksia, että tarvitsemme aina jotain konkreettista ja käsin kosketeltavaa voidaksemme nauttia hetkestä.
Pohjimmiltaan kyse on läsnäolosta. Kaunis kevätpäivä on täydellinen juuri sellaisenaan, jos malttaa pysähtyä ja aistia auringon lämmön iholla, raikkauden ilmassa, lintujen laulun ja luonnon heräämisen. Tämä "pelkkä oleminen" on taito, joka monilta on kulutusyhteiskunnassa unohtumassa.
Todellinen vapaus löytyy siitä, että osaa arvostaa hetkeä ja sitä, mikä jo on. Sen kun vain on ja nauttii - ilman ponnisteluja, työtä tai ylimääräisiä varusteita. Luonnon kokeminen sellaisenaan on upeampaa kuin mikään, mitä voisimme rakentaa.
2. Kun kaikkea on jo tarpeeksi
Eräs yritys kysyi minulta mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi, jos voittaisin arvonnassa. Vaihtoehtoina oli sisustuslahjakortti, yrityksen oma lahjakortti tai "jotain muuta, mitä?" Lahjan arvo oli 1 000 euroa, ja se arvottaisiin vuoden aikana kaikkien synttärisankarien kesken.
Voittomahdollisuus oli siis minimaalinen, mutta jäin silti pohtimaan mitä valitsisin. En kaivannut sisustukseeni muutoksia. En tarvinnut uutta elektroniikkaa, matkaelämyksiä tai harrastusvälineistöä. Korut ja kellotkin olivat tarpeettomia. Vaatteitakin oli jo riittämiin.
Lopulta keksin toivoa ruokalahjakorttia. Kuluvaa, mikä todella tulisi käytettyä. Mitä oikeasti tarvitsemme elämässä? Kun kaikkea on jo riittävästi, jäljelle jää vain perusasiat ja hetket, joista voi nauttia kuten hyvät ateriat.
3. Sydämelliset kodit linnuille
Maaliskuun alussa olin mukana järjestämässä Pönttötapahtumaa. Lintujen pesimäpaikkojen väheneminen on vakava ongelma Suomessa. Vanhat metsät katoavat, lahopuut vähenevät ja elinympäristöt muuttuvat, jolloin kolopesijät jäävät ilman pesäpaikkoja.
Ystäväni oli rakentanut talven aikana 108 linnunpönttöä(!), joita jaoimme ihmisille ilmaiseksi. Jokaisessa pöntössä oli sydänaihe: joko lentoaukon metallinen suojapelti oli sydämenmuotoinen tai etuosan tippasuojaan oli sahattu sydänkuvio – kaunis yksityiskohta, joka heijasti tekijän suurta sydäntä.
Tapahtumapaikalle muodostui pitkä jono, ja kaikki pöntöt löysivät uuden kodin noin tunnissa. Jos jokaisessa pöntössä pesisi linnut ja ne munisivat keskimäärin 5 munaa, jopa 540 poikasta voisi kasvaa aikuiseksi jatkaen lajinsa elämää. Pöntöt toimivat myös tärkeinä talviöisinä suojapaikkoina ja kestävät vuosia, joten todellisuudessa niiden hyöty on moninkertainen.
Tämä on hieno esimerkki siitä, miten yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden tukemisessa, yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja hyvän mielen jakamisessa.
Näiden maaliskuisten havaintojen myötä hyvää kevättä! Lintujen laulu on parhaimmillaan juuri nyt – ei enää keskikesällä. Tarttukaa siis ainutlaatuisiin hetkiin!
